Uusi poliittinen kulttuuri este sotelle ja tuleville suurille uudistuksille

On väitetty, että sote kaatui siihen, että uudistus oli liian massiivinen, huonosti valmisteltu ja perustui hallituspuolueiden kompromissiin. Tämä näkemys on väärä. Sote kaatui uuteen tapaan tehdä politiikkaa. Perussuomalaisten nousun jälkeen suomalainen politiikka on ollut paniikinomaista julkisuuspolitiikkaa ratkaisujen etsimisen sijasta. Lisäksi perustuslain tulkinnasta on tehty osa poliittista taistelua. Uudistuspolitiikan tulevaisuusennuste on huono.
Edellisen eduskunnan aikana sote-valmistelu oli todella kaoottista. Oli kuntien yhdistämissuunnitelma, vastuukuntamalli ja pakkokuntayhtymämalli. Viimeinen esitys annettiin vasta eduskuntakauden viimeisenä syksynä.
Se malli valmisteltiin vielä kaikkien puolueiden yhteistyönä. Mutta kompromissista tiedettiin jo etukäteen, että se ei täytä perustuslain ehtoja. Yli puolta kunnista ei voinut pakottaa yhteisrahoitusjärjestelmään, jossa niiden ääniosuus oli alle 1%. Kunnallinen itsehallinto edellyttää kunnan mahdollisuutta kontrolloida rahojensa käytöstä.
Perustuslakivaliokunta ohjeisti päätöksentekoa. Jos sote-tehtävät otetaan pois kunnilta, niitä ei pidä antaa pakkokuntayhtymille vaan kuntia ylemman tason hallinnolle, joka perustuu yleisiin vaaleihin ja demokraattiseen kontrolliin.

Oliko uudistus liian massiivinen?
Yhteiskunnassa on kyettävä tekemään suuriakin ratkaisuja yhden eduskuntakauden aikana. Jos se ei ole mahdollista, yhteiskunnan rakenteellinen uudistaminen pysähtyy. Se taas merkitsee sitä, että parlamentaarisesta demokratiasta tulee kehityksen moottorin sijasta ongelma ja yhteiskunnan uudistamisen jarru. Se olisi demokratian tuho.
Suomen perustuslaissa on luotu mahdollisuus väliportaan hallinnon luomiseen. Maakuntia ei voi perustaa ilman tehtäviä. Siksi maakuntahallinnon luomisen ohella sote-järjestelmän järjestäminen oli välttämätöntä.
Maakuntien tehtävien osalta olisi toki voinut ajatella evoluutiomallia. Työ olisi alkanut vain sote-tehtävillä. Tehtäviä olisi vähitellen lisätty maakuntien toiminnan kehittyessä.
Kyseessä oli yksi johdonmukainen kokonaisuus, jonka palkkominen osiin olisi ollut ongelmallista. Kyllä neljän vuoden systemaattisella työllä yksi politiikan osa-alue pitää voida uudistaa.

Oliko poliittinen kompromissi ongelma?
Edellisen eduskunnan perintö uudelle oli väliportaan hallinto leveämpinä hartioina kasvavien kustannusten sote-palveluiden hallitsemiseksi. Uudistusta ei voitu tehdä päättämättä myös terveydenhuollon mallista.
Suuri osa kunnista on tehokkuuden parantamiseksi ulkoistanut sote-palvelujaan. Palveluja ei voida tuottaa vain julkisina palveluina vaarantamatta palveluiden saatavuutta. Siksi oli selvää, että yksityisten palveluiden piti olla mukana palvelutarjonnassa.
Tekeekö valinnan palveluista julkinen hallinto vai potilas on tärkeä perusoikeuskysymys. Potilaan itsemääräämisoikeus eli oikeus päättää hoidoistaan ja terveysselvityksistään on tärkeimpiä ihmisoikeuksia. Siksi oli luonnollista, että terveyspalveluiden kehittyessä tätä oikeutta haluttiin valinanvapausmallilla vahvistaa.
Tärkeää oli myös yhdenvertaisuus. Nyt yksityisiin palveluihin pääsee vain omalla rahalla. Tarkoitus oli vahvistaa yhdenvertaisuutta avaamalla tämä reitti kaikille.
Tutustumalla eri puolueiden sote-malleihin ymmärtää, että kaikkien puolueiden kompromissi ei olisi ollut mahdollinen ja vain johtanut valmistelun viivästymiseen. Kokoomuksen ja keskustan kompromissi oli ratkaisu asioista, joihin joka tapauksessa piti ottaa kantaa. Kompromissi heijasti myös yhteiskunnan kehitystarpeita. Kyseessä oli vilpitön yritys hallita kustannuksia ja lyhentää hoitojonoja.

Oliko valmistelu huonoa?
Uudistuksen valmistelu alkoi tehokkaasti jo hallitusohjelman valmistumisen jälkeen. Rahaa on laitettu muutama sata miljoonaa ja pilottihankkeita on tehty.
Lakiesitykset saatiin eduskuntaan jo keväällä 2017 eli vaalikauden puolivälissä. Jo heti hallituksen esitysten valmistelun alussa perustuslakiasiantuntijoita kuultiin uudistuksen reunaehdoista. Perustuslakiasiantuntijoita kuultiin myös aina, kun perustuslakivaliokunta havaitsi ongelmia. Lainvalmistelun resursseja vahvistettiin.
On esitetty erikoinen väite, että ongelmaksi muodostui se, että uudistukseen kohdistui poliittista ohjausta. Demokratiassa parlamentaarista luottamusta nouttiva hallitus valmistelee lakiehdotukset ja eduskunta päättää niistä. Mellä hyväksyminen tapahtuu jopa pykäläkohtaisesti.
Demokratian ydintä on lainsäädäntövalmistelun poliittinen ohjaus. Käsitys siitä, että tiede antaa yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin, on argumentti, jota ulkoparlamentaariset voimat mielellään käyttävät.
Kysyä toki voidaan, jos hallituksen esitys on yli 1000 sivua, ovatko hallituksen esitykset liian yksityiskohtaisia. Mutta juuri sitä on sote-prosessissa vaadittu.

Miksi uudistus kaatui?
Perussuomalaisten jytky 2011 johti suomalaisessa politiikassa tilanteeseen, jossa yhteisiä ratkaisuja ei enää etsitä. Kaiken vastustamisesta ja leimaamisesta on tullut opposition keino lisätä kannatusta. Ja niin kauan kuin se toimii, on turha odottaa parempaa.
Politiikassa ja myös sotessa pitäisi ymmärtää, että kun on tehty jokin ratkaisu, demokratiassa sen muuttaminen on aina myöhemmin mahdollista. Paitsi, jos vastustaa ihmisoikeuksia ja EU:n perusperiaatteita, voi taka-askelien ottaminen olla vaikeaa.
Sote-prosessissa oli puhtaasti kyse vain uudistuksen vastustamisesta. Käsittelya pitkitettiin ja viivytettiin. Ja kolme kertaa avuksi otettiin perustuslakivaliokunnan aivan uudenlaiset tulkinnat sote-perusoikeuksien turvaamisesta.
Keksittiin aivan uusi päättymätön liike. Kun perustuslakivaliokunnan huomautukset otettiin huomioon, valiokunta löysi uutta huomautettavaa. Eikä valiokunta edes itse kyennyt tulkitsemaan juuri kirjoittamaansa lausuntoa, vaan siihenkin tarvitiin ulkopuolisia asiantuntijoita.
Hallituksen prosessikaavio on ollut varsin selvä. Ongelma on uudessa suomalaisessa päätöksentekojärjestelmässä, joka tekee päätöksenteon estämisestä aivan liian helppoa.

Perustuslakivaliokunnan uudet tulkinnat soten ongelma

Julkaistu verkkouutisissa blogissani 4.3.2019

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on tämän eduskunnan aikana kolmesti törmännyt eduskunnan perustuslakivaliokuntaan. Jokaisella kerralla valiokunta on löytänyt ehdotuksesta parikymmentä perustuslain vastaista kohtaa. Onko lainvalmistelu Suomessa todella näin huonoa? Todellinen vastaus löytyy siitä, että Suomessa on alettu tulkita perustuslakia uudella, ongelmallisella tavalla.

Perusoikeusuudistuksessa 1995 perustuslain perusoikeudet sopeutettiin vastaamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen ihmisoikeuksia. Tässä yhteydessä hallitusmuotoon tulivat kattavasti taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet.

Perustuslaki takaa meillä subjektiivisen eli suoraan perustuslaista johtuvan oikeuden välttämättömään toimeentuloon, akuuttiin terveydenhuoltoon ja maksuttomaan perusopetukseen. Sen sijaan muut sosiaaliset oikeudet kirjoitettiin yleisesti julkiseen valtaan kohdistuvan edistämisvelvollisuuden muotoon. Perustuslain määräys ”Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut” on sosiaaliturvan heikoimman hierarkiatason kehoitus edistää väestön terveyttä.

Säännöstä hyväksyttäessä lähtökohtana oli, että olemassa oleva sote-järjestelmä oli riittävä täyttämään perustuslain vaatimukset. Tämän myös valmistelijat vakuuttivat valtiojohdolle silloisen laman olosuhteissa. Tämä vielä vahvistettiin lausumalla perusteluissa, että ehdotetut perusoikeudet ovat ”riippuvaisia käytettävissä olevista voimavaroista”. Lainsäätäjän laajaa harkintavaltaa korostettiin toteamalla, että ”säännöksessä ei määritellä tarkoitetun sosiaaliturvan järjestämistapaa”.

Tämä vastaa hyvin eurooppalaista tulkintalinjaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että sairaanhoidon ja terveydenhoidon resurssien jako on aihealue, johon tuomioistuimen ei ole syytä ottaa kantaa, vaan se kuuluu kansallisten viranomaisten harkintavaltaan (Wiater v Puola 15.5.2012). Eli. Parlamentti päättää.

Perustuslain alkuperäinen linjaus on kuitenkin muuttunut perustuslakivaliokunnan ottaessa kantaa hallituksen sote-ehdotuksiin. Valiokunta katsoo, että se voi perustuslain perusteella arvioida, mitä ovat riittävät sote-palvelut. Valiokunta katsoo, että terveydenhuoltojärjestelmän on heti sen uudelleenorganisoinnista alkaen annettava erinomaiset palvelut kaikille kaikissa valtakunna osissa. Rahaa on annettava niin paljon kuin sitä tarvitaan. Sote-järjestelmän valmistelun painopiste onkin siirretty eduskunnan asiantuntijavaliokunnasta, sosiaalivaliokunnasta perustuslakivaliokunnalle.

Perustuslakivaliokunta selviytyy tehtävästään hyvin, kun se arvioi puuttumista yksittäisiin perusoikeuksiin. Valiokunnan osallistuminen hyvinvointijärjestelmien rakentamiseen on ongelmallista. Jos jotkut asiantuntijat ovat huolissaan järjestelmän toimimattomuudesta, ei sen pitäisi tarkoittaa ehdotuksen perustuslainvastaisuutta. Tämä logiikka poikkeaa taysin myös siitä, mitä perustuslain säännöksellä sitä säädettäessä tarkoitettiin.

Kysymykset terveyspalveluiden yhtiöittämisvelvollisuudesta, rahoituksesta, uudistuksen voimaantuloaikataulusta ja jopa EU-notifikaatiosta ovat tyypillisiä poliittisen harkinnan kysymyksiä kaikissa ihmisoikeuksia ja demokratiaa kunnioittavissa länsimaissa. Perustuslakivaliokunta on täysin perustuslain alkuperäisen tarkoituksen vastaisesti tehnyt niistä perustuslakikysymyksiä.

Valiokunnan näkemys siitä, että yhtiömuotoisen terveyskeskuksen konkurssiuhka voi johtaa siihen, ettei terveyspalveluja saa lainkaan, voi teoreettisesti pääteltynä olla aukoton, mutta ei lainkaan vastaa elävää todellisuutta. Viime aikoinakin sosiaalihuollon laitoksilta on evätty toimilupia. Eivät asiakkaat näissä tapauksissa ole jääneet ilman hoitoa.

Muiden oikeusalojen arvostetut juristit ovat katsoneet, että tulkinnoissa politiikka ja oikeus sekoittuvat. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka totesikin oikeuskanslerin kertomuksessa 2015 professori Markku Heliniin viitaten: ”Tasapaino (politiikan ja oikeuden välillä) järkkyy, jos perustuslakiin kirjoitettuja arvoja ei oteta todesta. Mutta se järkkyy myös, jos perustuslakiasiantuntijat katsovat voivansa antaa tieteellisiä vastauksia kysymyksiin, jotka ovat poliittisia”.

Terveydenhuollon valinnanvapaus on yksi kansalaisten perustuslaissa vahvistettuja perusoikeuksia. Perustuslakivaliokunta tunnustaa oikeuden olemassaolon. Mutta se ei tee siitä mitään johtopäätöksiä. Se, että ihminen voi valita sekä yksityisen että julkisen terveyspalvelujen tuottajan välillä on huikea askel perusoikeuksien vahvistamisen suuntaan. Koska moni valiokunnan käyttämä asiantuntija vierastaa yksityistä palvelutuotantoa, näkee valiokunta yksityisen tuotannon näennäisperustein ongelmana. Yksityisen yrityksen konkurssipelko, julkisesti rahoitetun tehtävän antaminen yksityiselle tai EU:n mahdolliset kilpailunetraalisuusvaatimukset on nostettu keinoiksi vastustaa perusoikeuksien vahvistamista.

Perustuslakivaliokunnan sote:n käsittelyssa antamat lausunnot tarvitsevat huolellisen ulkopuolisen oikeudellisen analyysin. Mahdollisimman pian pitäisi teettää selvitys, vastaavatko perustuslakivaliokunnan kannat yleisiä eurooppalaisia lainsäätäjältä edellytettäviä ihmisoikeustulkintoja. Suomen ihmisoikeustulkinnat eivät voi poikea merkittävästi yleiseurooppalaisista tulkinnoista.

Kimmo Sasi
varatuomari
perustuslakivaliokunnan pj vv. 2003-2011 ja perusoikeuskomitean jäsen

Onko eduskunnan päätöksistä valitusoikeus?

Kirjoitus on julkaistu Verkkouutisisten blogissani 18.2.2019

Eduskunnan puhemies on päättänyt hallintovaliokunnan pyynnöstä palauttaa tiedustelulait ennen istuntokäsittelyä takaisin hallinto- ja puolustusvaliokuntaan lakien perustuslainmukaisuuden uudelleen arvioimiseksi. Toimi on poikkeuksellinen.

Lakiesityksen täysistunnolle valmisteleva valiokunta on velvollinen tekemään hallituksen esitykseen ne muutokset, jotka perustuslakivaliokunnan lausunnon ponnessa edellytetään tehtäväksi. Perustuslakivaliokunta lausunnossaan kiinnittää huomiota myös moniin muihin seikkoihin. Substanssivaliokunta ei ole velvollinen niiden johdosta tekemään muutoksia, mutta hyvä käytäntö edellyttää, että niihin otetaan kantaa. Tässä valmistelussa valiokuntasihteeristöt tekevät tiivistä yhteistyötä.
Kun mietintövaliokunnan ehdotus täysistunnolle valmistuu, luetaan se perustuslakivaliokunnassa tarkkaan. Joskus valiokunnassa syntyy keskustelua substanssivaliokunnan tavasta poistaa perustuslaillinen ongelma. Perustuslakivaliokunta on perustuslain asiantuntija, erikoisvaliokunta taas oman toimialansa ekspertti. Siksi substanssivaliokunnalla pitää olla mahdollisuus poistaa perustuslakiongelma tarkoituksenmukaisella tavalla omaan asiantuntemukseensa perustuen.

Jos erikoisvaliokunta ei ottaisi huomioon perustuslakivaliokunnan ponnessa esitettyjä vaatimuksia, on täysin selvää, että perustuslakivaliokunta reagoisi ja epämuodollisesti ilmaisisi kantansa eduskunnan puhemiehelle ja pääsihteerille. Tämä johtaisi siihen, että puhemies ei esittelisi asiaa eduskunnan täysistunnolle.

Nyt kaksi valtiosääntötutkijaa esitti julkisuudessa väitteen, että asiantuntijavaliokunta ei ole ottanut huomioon perustuslakivaliokunnan muutosvaatimuksia. He perustelivat kantaansa näkemyksillä, jotka eivät sisältyneet perustuslakivaliokunnan ponteen sekä ponteen sisältyvien vaatimusten toteutustavalla. Tämä kannanotto oli voimakas epäluottamuslause eduskunnan sisäiselle valmistelulle.

Eduskunnan sisäisessä uudelleenarvioinnissa hallintovaliokunnan mietinnössä ei havaittu selkeitä ristiriitaisuuksia perustuslakivaliokunnan lausunnon kanssa.

Perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Demokratiaperiaate ja parlamentin suvereniteetti on valtiojärjestyksemme keskeisin periaate. Eduskunta päättää lainsäädännöstä.

Parlamentin valtaa rajataan kuitenkin perusoikeussäännöksillä. Perusoikeuksien ytimeen ei saa koskea ja reuna-alueilla puuttumiseen pitää olla hyvät perusteet. Perusoikeudet ovat keskenään lähes aina myös ristiriidassa keskenään. Tiedustelulaeissa on kyse oikeudesta elämään ja yksityisyyden suojasta. Kysymys on aina moraalisesta ja viime kädessä poliittisesta arvioinnista.

Suomi on länsimainen oikeusvaltio. Siksi on selvää, että ihmisoikeuksien osalta meidän tulee noudattaa niitä linjauksia, joita Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja keskeiset länsimaiset tuomioistuimet ovat tehneet.

Perusoikeusherkkyys Suomessa on hyvällä korkealla tasolla. Perustuslakivaliokunnan asiantuntijakuuleminen toimi hyvin niin kauan, kun asiantuntijat esittivät arvionsa valiokunnalle, missä puitteissa päätöksenteko voi tapahtua ja missä vaiheessa ylitetään perusoikeusloukkauksen raja.
Nyttemmin asiantuntijakuulemiset ovat muuttuneet yhä enemmän tutkijan oman henkilökohtaisen kannan esittelyksi. Silloin kun näitä erilaisia kantoja on riittävästi, asiantuntijajärjestelmä toimii.

Kahden valtiosääntötutkijan tweetit kuitenkin edustavat jälleen uutta muutosta perustuslakien tulkinnassa. Muutama valtiosääntötutkija on havainnut, että virkanimikkeen turvin esitetyllä väitteellä voi pyrkiä painostamaan eduskuntaa tehokkaasti ulkoparlamentaarisesti. Jo tätä ennen oli siirrytty vaiheeseen, jossa samat asiantuntijat julkistavat perustuslakivaliokunnalle antamiensa luottamuksellisten lausuntojen sisällön vaikuttaakseen päätösprosessiin.

Normaalisti länsimaisessa yhteiskunnassa ei ole vahvaa perustuslain ennakkokontrollia vaan tuomioistuimissa tapahtuva jälkikontrolli. Ennakkokontrolli on ongelmallinen siitä syystä, että lainsäädännön käytännön toteutumisesta ei ole tietoa. Jälkikontrollissa sen sijaan kaikki tosiasiat ovat tiedossa.

Lavapuron ja Scheininin poliittinen valtiosääntöaktivismi on vakava uhka perustuslaille ja sen tärkeimmälle periaatteelle, demokratiaperiaatteelle. Tutkijat eivät kerro, miten hallintovaliokunnan kanta olisi ristiriidassa länsimaissa hyväksyttyjen ja mm. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen periaatteiden kanssa. Tarkoitus on siis vain pyrkiä estämään eduskuntaa tekemästä oman kannan vastaista päätöstä. Tutkijoiden olisikin syytä antaa demokratian toimia. Jos he ovat tyytymättömiä, voivat he aikanaan tuoda esille argumenttinsa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Perustuslain eduskunnassa tapahtuva ennakkokontrolli on hyvä. Mutta perustuslakiamme loukkaa, jos eduskunnan päätöksentekovaltaa rajataan epäasiallisella tavalla.

 

Kimmo Sasi
varatuomari
oli perustuslakivaliokunnan pj vv. 2003-2011

EU:n osoitettava Britannialle tiekartta

Kimmo Sasi ja Pertti Salolainen Brexitista

 

Keskustelimme Pertti Salolaisen kanssa Britanian erosta EU:sta ja kuinka paljon vahinkoa se voi aiheuttaa myös Suomelle.  Toivomme, että järki voittaisi Lontoossa. Päätimme kertoa, millä strategialla se mielestämme onnistuisi.

Tässä itse mielipidekirjoitus, julkaistu HS:ssa la 19.1.2019:

EU:n osoitettava Britannialle tiekartta

Winston Churchill puhui 1946 toisen maailmansodan kokemusten perusteella tarpeesta rakentaa Euroopan Yhdysvallat. Britannia liittyi Euroopan yhteisöihin kuitenkin vasta 1973. Saksan ja Ranskan akseli on vienyt kehitystä yhä syvempään unioniin. Yhdistyneet kuningaskunnat sen sijaan on halunnut ensisijassa yhteismarkkina-aluetta. Britannian ja unionin suhde on ollut koko ajan jännitteinen. Siksi ei ollut täysin yllätävää, että kansanäänestys päätyi Brexitin kannalle.
Eroprosessi Britanniassa on ollut kaoottinen. On eron vastustajia, täyden eron kannattajia ja hallitun eron kannattajia ja erosopimukseen tyytymättömiä. Vaikka kyse on tärkeimmästä toisen maailmansodan jälkeisestä päätöksestä yhteistä kansallista henkeä ei ole syntynyt. Brittiparlamentaarikkojen puheenvuorot edustavat perusteetonta toiveajattelua. Parlamentin erosopimuksen hyvin selvästi hylkäävä päätös on osoitus siitä, että koko eroprosessi on ajautunut raiteiltaan. Pääministeri May on oikeassa siinä, että ”äänestys ei kerro kuitenkaan mitään siitä, mitä alahuone kannattaa”.
EU on viisaasti pysyttäytynyt brittiläisen keskustelun ulkopuolella. Ulkoa annetut neuvot kääntyvät yleensä itseään vastaan. Pääministeri May voi tehdä vielä uuden ehdotuksen tai parlamentti voi ottaa prosessin haltuunsa. Mutta emme usko, että ne johtaisivat alahuoneessa tosiasioiden tunnustamiseen ja prosessin hallittuun etenemiseen.
Siksi ehdotamme, että Suomi olisi aktiivinen ja EU osoittaisi tiekartan brittiparlamentille, jotta se joutuisi tekemään selkeät valinnat ja ottamaan vastuun päätöksistään.
EU:n pitää todeta, että erosopimuksesta ei enää miltään osin neuvotella. Muita signaaleja ei saa antaa. Brittien epärealistiset toiveet on nyt haudattava. Sen sijaan poliittisen julistuksen viitoittamaan ja myöhemmin neuvoteltavaan uuteen suhteeseen voidaan ottaa uusia elementtejä, kun niistä aikanaan yhdessä sovitaan. Erosopimuksen hyväksymiselle pitäisi antaa määräaika helmikuun puoliväliin, jotta täydellisen eron valmisteluun olisi edes jonkinlainen mahdollisuus.
Tämän jälkeen vaihtoehtoja olisivat vain täydellinen sopimukseton ero tai jäsenyyden jatkaminen nykyisin ehdoin. Tärkeää olisi myös, että EU toteaisi, että eropäivän lykkäämistä 29.3. jälkeen EU ei ole valmis hyväksymään.
Tästä olisi kuitenkin yksi poikkeus. Jos parlamentti päättää järjestää kansanäänestyksen sopimuksettomasta erosta tai jäsenyyden jatkamisesta, sille annettaisiin tarvittava välttämätön aika. Kun eroneuvotteluille annettiin valtuus kansanäänestyksellä, on kohtuullista, että kansa saa äänestää lopputuloksesta kahden selkeän vaihtoehdon välillä.
Vaikka EU:n aktiivisuus muodostaa nykyilmapiirissä riskin, uskomme, että onnellisin ratkaisu, jolle näemme parlamentissa olevan mahdollisuuksia, olisi uusi kansanäänestys. Tänä päivänä pelot ohjaavat äänestäjien ratkaisuja. Tällä kertaa huoli äkillisestä täydellisestä erosta, sen aiheuttamista ongelmista ja tiestä tuntemattomaan sekä ainakin huonompaan taloudelliseen tilanteeseen, voisivat johtaa Brexitin peruuntumiseen.
Tämä olisi onnellista kahdesta syystä. Me tarvitsemme Britanniaa, koska se on uudistusmielinen vapaakauppaa tukeva maa. Koko Brexit-prosessin peruuntuminen osoittaisi, että EU-jäsenyydestä saatavat hyödyt selkeästi voittavat haitat.

Pertti Salolainen
ent. eurooppaministeri, EU-jäsenyyssopimusneuvottelija, Helsinki

Kimmo Sasi
ent. eurooppaministeri, Tampere

EU:n osoitettava Britannialle tiekartta
Sasin ja Salolaisen ehdotus

Budjettikurin noudattamatta jättäminen: Italia ja Ranska vaarantavat euron

Ilmaisin huoleni heti presidentti Macronin luvattua menolisäyksiä keltaliiveille ja samalla luovuttua budjettisääntöjen noudattamisesta. Komissio ei noudattanut toivettani, vaan katsoi Ranskaa läpi sormien. Tämän seurauksena myös Italian poikkeaminen budjettikuripolitiikalta hyväksyttiin. Tästä on kaksi seurausta.

Kun budjettikurisääntöjä ei tarvitse noudattaa ja velallismaiden ei tarvitse olla solidaarisia, ei ole mitään edellytyksiä sille, että vastuullisten maiden pitäisi olla solidaarisia. Siksi ainoa tapa edetä eurossa on jokaisen maan oma tiukka vastuu omasta taloudestaan. Se toteutetaan viime kädessä eroamalla eurosta.

Toinen ongelma on, että nyt on avattu tie Italian kriisiytymiselle ja samalla mahdollisuus euroalueen osittaiseen hajoamiseen. Kun vielä Euroopan keskuspankki on korkeasuhdanteessa pitänyt nollakorkoja ja korkeaa likviditettiä, on Euroopan tilanne seuraavan laskukaauden aikana jopa vaarallinen.

Komissiolle suuntaamani neuvo euron sääntöjen noudattamiseksi Verkkouutisissa.

Ranska rikkoo nyt euron sääntöjä

– katsotaanko läpi sormien?

Presidentti Emmanuel Macron lupasi vuositasolla 10 miljardin euron veronkevennykset ja lisäetuudet ranskalaisille. Hän lupasi myös, että budjettia tasapainottavia polttoaineveron lisäkiristyksiä ei toteuteta.

Yhteisvaluutan sääntöjen mukaan julkisen talouden alijäämä saa vuosittain olla enintään 3% kansantuotteesta. Ranskan budjettiehdotuksen mukaan alijäämä olisi ollut ensi vuonna 2,8%. Macronin lupaamat etuudet merkitsevät sitä, että Ranskan ensi vuoden alijäämä nousee 3,4%:in ja rikkoo siten hyvin selvästi yhdessä sovittuja sääntöjä.

Menoja tasapainottavia toimia ei ole odotettavissa. Esille on otettu amerikkalaisten it-alan yhtiöiden verottaminen. Mutta se tuskin toteutuisi ilman amerikkalaisten kovia vastatoimia.

EU:n komission pitäisikin nyt heti puuttua Macronin menolupauksiin. Se on poliittisesti vaikeaa, mutta jos sitä ei tehdä, menettää komissio uskottavuutensa. Kun Italian ensi vuoden velka oli ylittämässä vähemmän kuin Ranska nyt 3%:n rajan, on komissio kovistellut koko syksyn Italiaa ja vaatinut sitä muuttamaan ensi vuoden budjettiaan. Italia on lopultakin nyt pyrkimässä alle 3%:n alijäämään.

Ranskaa toki voidaan puolustella sillä, että Ranskan valtion velka on 97% kansantuotteesta kun Italian vastaava on 132%. Voidaan myös sanoa, että presidentti oli pakotettu menolisäyksiin. Viime kädesssä kuitenkin kysymys on siitä, kohdellaanko EU:n jäsenvaltioita yhdenvertaisesti.

Huolestuttavinta maanantain lupauksissa on, että Macronin pyrkimys Ranskan talouden tasapainottamiseen on nyt joutunut pois oikealta kurssilta. Maa, joka tekee yli 3%:n alijääämää noususuhdanteen huipulla on selkeästi tuleva kriisimaa. Jos Ranska kriisiytyy, on euro todellisissa vaikeuksissa.

Komissio ei voi katsoa Ranskan tilannetta läpi sormien. Sen on nyt vaadittava sääntöjen noudattamista.

Kimmo Sasi

valtiovarainvaliokunnan ex-pj

Natsi-tunnusten käytön kielto selvitettävä

Etelä-Suomen Sanomat: kirjoitukseni myös sivulleni.
– – – – – – – – – – –

Hakaristilippujen kantamisella itsenäisyyspäivänä mielenosoituskulkueen kärjessä koeteltiin suomalaisen yhteiskunnan sietokykyä.

Sananvapaus on perusoikeus ja demokratian perusta. Siksi sen rajoittamiselle pitää olla poikkeuksellisen vahvat perusteet. Sellaiseksi on katsottu kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Hakaristilippu symboloi Natsi-Saksaa ja sen ideologiaa. Hitlerin Saksa murhasi kuusi miljoonaa juutalaista systemaattisesti. Toisen maailmansodan jälkeen tästä murhenäytelmästä kauhistuneina hyväksyttiin YK:n ihmisoikeuksien julistus ja alettiin kehittää kansainvälisesti sitovaa ihmisoikeusnormistoa. Tavoitteena oli: Ei koskaan enää.

Antisemitismi on kuitenkin kasvanut viime vuosina Euroopassa. Juutalaisiin kohteisiin on tehty terrori-iskuja ja vihapuhe on lisääntynyt. Juuri julkaistu EU:n perusoikeusviraston tutkimus osoittaa, että juutalaisten pelko turvallisuudestaan on erittäin suuri.Tämän johdosta Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 6.12.2018 julistuksen työstä antisemitismiä vastaan ja juutalaisten yhteisöjen ja instituutioiden suojelemisesta.

Koska kansallissosialististen tunnusten käytön osalta Suomessa on tulkinnanvaraisuutta, on Holokaustin Uhrien Muisto ry tehnyt oikeusministeriölle aloitteen, jossa esitetään, että mininisteriö tekee selvityksen muissa EU-maissa hyväksytyistä säännöksistä, joilla kielletään vihaan, kansanmurhaan ja rasismiin liittyvien tunnusten käyttö. Ministeriötä pyydetään valmistelemaan tarvittaessa sellaiset säädösehdotukset, joilla yhteiskuntarauhan turvaamiseksi kielletään tällaisten poliittisten tunnusten käyttö.

Koska eräissä EU-maissa on jo nykyisin kielletty natsi-tunnukset ja joissakin myös kommunistiset tunnukset, voitaisiin meillä ottaa oppia näiden säännösten toimivuudesta. Suuri haaste on tunnusten käytön tarkoitus. Historian kirjoista tunnuksia ei pidä poistaa. Jos tarkoituksena on kuitenkin julistaa ja ihannoida kansanmurhia, käytön pitää olla kielletty.

Kaikkein tärkein ihmisoikeuksista on ihmisen elämä. Sivistynyt yhteiskunta ei voi ottaa historiassaan sellaisia taka-askeleita, joilla sallittaisiin kehitys, jossa elämän suojelu kyseenalaistetaan.

Tilanne, jossa hakaristilipulla testataan kansallisosialismin hyväksyttävyyttä, osoittaa myös, että ihmiskunnan julma historia alkaa unohtua. Siksi kouluopetuksessa pitää panostaa nykyistä enemmän historian ja erityisesti toisen maailmansodan murhenäytelmän opetukseen. Juutalaisten ja romanien kansanmurha, holokausti, on otettava nykyistä selvemmin esille kouluopetuksessa. Jokaisen on opittava ymmärtämään ”totuuden” löytäneiden ääri-ideologioiden myrkyllisyys. Viha ja vastustajan leimaaminen ruokkivat kehitystä, joka voi päättyä katastrofiin.

Tärkeää on, että kouluissa käytettäisiin myös dokumenttiaineistoa, jotka visuaalisena kokemuksena osoittaisivat kansanmurhan raakuuden. Elokuva Schindlerin lista pitäisi olla kaikille tunnettu. Koska suomalaisetkaan eivät ole täysin välttyneet kansanmurhalta, tulisi suomalaisten kohtalosta Neuvosto-Karjalassa kertova hieno elokuva ”Ikitie” saada myös koululaisten ulottuville.

Holokaustin Uhrien Muisto ry

Kimmo Sasi, puheenjohtaja

Vihaa ilmaisevien tunnusten käytön kieltäminen selvitettävä

Holokaustin Uhrien Muisto on 7.12.2018 tehnyt oikeusministeriölle ehdotuksen. Sen mukaan ministeriön pitäisi

– tehdä selvitys muissa EU-maissa hyväksytyistä säännöksistä, joilla kielletään vihaan, kansanmurhaan ja rasismiin liittyvien tunnusten käyttö ja

– valmistella tarvittaessa sellaiset säädösehdotukset, joilla yhteiskuntarauhan turvaamiseksi kielletään tällaisten poliittisten tunnusten käyttö.

Natsit murhasivat runsas 70 vuotta sitten 6 miljoonaa juutalaista. Kansainvälinen yhteisö on luonut ihmisoikeusjärjestelmän, jolla pyritään estämään vastaavanlaisen kansanmurhan toteuttaminen. Ei koskaan enään. Siksi on tärkeää, että kansanmurhan karmeus tunnustetaan ja siitä opitaan.

Hakaristilippujen käyttäminen on sen tunnustelua, onko yhteiskunta valmis antamaan sormensa ja edes hieman ymmärtämään tehtyjä julmuuksia. Tässä suhteessa rajan on oltava ehdoton.

Meidän tulee muistaa, että maailmassa on tapahtunut myös muita massiivisia kansanmurhia. Niiden ihannointi ja myös niiden ääriliikkeiden tunnusten provokatiivinen esitteleminen on tuomittava.

Holokaustin Uhrien Muisto ry:n puheenjohtajana on tärkeää, että juuri se taho, joka vaalii holokaustin uhrien muistoa on tässä tilanteessa aktiivinen.

G-20: kaupan pelisäännöt kuntoon

Maailman johtavien teollisuusmaiden G-20 kokous pidetään nyt Argentiinassa. Kokouksen suuri haaste on paremman yhteisymmärryksen luominen kauppapolitiikassa ja neuvotteluyhteyksien ylläpitämisen turvaaminen.

Vapaakauppa on hyödyttänyt maailmaa kohdentamalla tuotantoa sinne, missä se tapahtuu edullisimmin. Parempi ostovoima ja halvemmat hinnat ovat nostaneet suuren osan maailman väestöstä köyhyydestä.

Kaupan sääntöjen pitää olla oikeudenmukaisia. Moni maa varastaa patentti- ja tekijänoikeuksia. Kaupalle asetetaan paljon teknisiä esteitä. Ulkomaisia yrityksiä syrjitään eri tavoin. Valuuttakurssien pitäisi asettua siten, että kauppa on pitkällä tähtäimellä tasapainossa eri maiden kesken.

Nyt maailmankauppakiistoissa puhutaan yksittäisistä tuotteista ja jopa etsitään sellaisia, jotka aiheuttavat toiselle osapuolelle suurinta poliittista haittaa. Tämä on vahingollinen kehityskulku.

Maailman johtajien pitäisikin katsoa kaupan tasapainoa, epätasapainotekijöiden syitä ja kauppatapojen oikeudenmukaisuutta ja eroavaisuuksia. Valuuttakurssitkin pitää saada joustamaan maan talouden vahvuuden mukaan. Eli kaupasta pitää tehdä oikeudenmukaista.

Tästä huolimatta emme saa luoda sellaista maailmaa, jossa kunkin maan talouden kasvu syödään sitä rajoittavilla säännöksillä. Uusista innovaatioista tulee kaikki hyöty ottaa irti sallimalla niille mahdollisimman esteetön liikkuvuus. Digiverot ja vastaavat uuteen teknologiaan kohdistuvat protektionistiset toimet ovat erityisen vaarallisia.

Suomen hyvinvointi perustuu tuotteiden korkeaan laatuun. Siksi meille innovaatioiden suojaaminen on erityisen tärkeää.

Mutta tärkeintä on, että saavutetaan selkeämpi käsitys siitä, mitkä ovat oikeudenmukaisen maailmankaupan pelisäännöt.

Tervetuloa sivulleni

Tervetuloa sivuilleni!

Uskon ahkeraan, vahvaan ja itsenäiseen Suomeen. Haluan, että lapsemme asuvat turvallisessa, hyvinvoivassa ja ympäristöystävällisessä maassa. Demokratia ei ole itsestäänselvyys.  Demokratiaa nojaa kansalaisten valintaan.

Valinnoillanne ja mielipiteillänne on merkitystä. Sivuillani kerron näkemyseni ja ajatukseni. Tervetuloa jatkamaan keskustelua Facebookkiin tai Twitterin.

 

Kimmo Sasi

 

 

”Kuumimmat paikat helvetissä ovat tarkoitettu niille, jotka ovat suuren moraalisen koettelemuksen aikana pitäneet puolueettomuutta. ”

Dante Alighieri 1300-luvulla