Ilmaisin huoleni heti presidentti Macronin luvattua menolisäyksiä keltaliiveille ja samalla luovuttua budjettisääntöjen noudattamisesta. Komissio ei noudattanut toivettani, vaan katsoi Ranskaa läpi sormien. Tämän seurauksena myös Italian poikkeaminen budjettikuripolitiikalta hyväksyttiin. Tästä on kaksi seurausta.

Kun budjettikurisääntöjä ei tarvitse noudattaa ja velallismaiden ei tarvitse olla solidaarisia, ei ole mitään edellytyksiä sille, että vastuullisten maiden pitäisi olla solidaarisia. Siksi ainoa tapa edetä eurossa on jokaisen maan oma tiukka vastuu omasta taloudestaan. Se toteutetaan viime kädessä eroamalla eurosta.

Toinen ongelma on, että nyt on avattu tie Italian kriisiytymiselle ja samalla mahdollisuus euroalueen osittaiseen hajoamiseen. Kun vielä Euroopan keskuspankki on korkeasuhdanteessa pitänyt nollakorkoja ja korkeaa likviditettiä, on Euroopan tilanne seuraavan laskukaauden aikana jopa vaarallinen.

Komissiolle suuntaamani neuvo euron sääntöjen noudattamiseksi Verkkouutisissa.

Ranska rikkoo nyt euron sääntöjä

– katsotaanko läpi sormien?

Presidentti Emmanuel Macron lupasi vuositasolla 10 miljardin euron veronkevennykset ja lisäetuudet ranskalaisille. Hän lupasi myös, että budjettia tasapainottavia polttoaineveron lisäkiristyksiä ei toteuteta.

Yhteisvaluutan sääntöjen mukaan julkisen talouden alijäämä saa vuosittain olla enintään 3% kansantuotteesta. Ranskan budjettiehdotuksen mukaan alijäämä olisi ollut ensi vuonna 2,8%. Macronin lupaamat etuudet merkitsevät sitä, että Ranskan ensi vuoden alijäämä nousee 3,4%:in ja rikkoo siten hyvin selvästi yhdessä sovittuja sääntöjä.

Menoja tasapainottavia toimia ei ole odotettavissa. Esille on otettu amerikkalaisten it-alan yhtiöiden verottaminen. Mutta se tuskin toteutuisi ilman amerikkalaisten kovia vastatoimia.

EU:n komission pitäisikin nyt heti puuttua Macronin menolupauksiin. Se on poliittisesti vaikeaa, mutta jos sitä ei tehdä, menettää komissio uskottavuutensa. Kun Italian ensi vuoden velka oli ylittämässä vähemmän kuin Ranska nyt 3%:n rajan, on komissio kovistellut koko syksyn Italiaa ja vaatinut sitä muuttamaan ensi vuoden budjettiaan. Italia on lopultakin nyt pyrkimässä alle 3%:n alijäämään.

Ranskaa toki voidaan puolustella sillä, että Ranskan valtion velka on 97% kansantuotteesta kun Italian vastaava on 132%. Voidaan myös sanoa, että presidentti oli pakotettu menolisäyksiin. Viime kädesssä kuitenkin kysymys on siitä, kohdellaanko EU:n jäsenvaltioita yhdenvertaisesti.

Huolestuttavinta maanantain lupauksissa on, että Macronin pyrkimys Ranskan talouden tasapainottamiseen on nyt joutunut pois oikealta kurssilta. Maa, joka tekee yli 3%:n alijääämää noususuhdanteen huipulla on selkeästi tuleva kriisimaa. Jos Ranska kriisiytyy, on euro todellisissa vaikeuksissa.

Komissio ei voi katsoa Ranskan tilannetta läpi sormien. Sen on nyt vaadittava sääntöjen noudattamista.

Kimmo Sasi

valtiovarainvaliokunnan ex-pj