Turun Sanomat 27.4.

Hallitustunnustelija Antti Rinne (sd) on jättänyt eduskuntapuolueille hallitusneuvottelukysymyksensä. Tämän lisäksi käydään puolueiden kesken tarkentavia keskusteluja talouslinjauksista.

Tämä muistuttaa vuoden 2011 hallitusohjelmaneuvotteluista. Tuolloin oli käyty populistinen vaalikeskustelu euromaiden tukemisesta. Erillisessä valmistelussa katsottiin, minkä puolueiden kesken yhteisymmärrys euroasiassa oli löydettävissä.

Tämän vuoden vaalikeskustelussa kukaan ei puhunut enää säästöistä. Vaalilupaukset liikkuivat miljardeissa. Rinteen oma haarukka oli 1-3 mrd€.

Suomessa on pitkä perinne harjoittaa vahingollista suhdannepolitiikkaa. Syksyllä 1990 talouskuplan huipulla ennen eduskuntavaaleja lisättiin valtion menoja eduskunnan suosiollisella myötävaikutuksella. Suuret leikkaukset olivat edessä syvän laman aikana 1992-93.

Valtiovarainministeriö varoitti Nokian menestyksen huipulla ennen vaaleja 2007 talouden kestävyysvajeesta. Hallitusohjelmaneuvotteluissa kestävyysvaje muuttui kuitenkin jakovaraksi. Neuvotteluissa jaettiin 1,3 mrd€ erilaisiin hyviin tarkoituksiin. Talouden menestys haluttiin turvata sillä, että työllisyysasteen tavoitteeksi asetettiin 72% ja pitkän tähtäimen tavoitteeksi 75%.  Talous romahti 2009 ja talouden tasapainoon saattamiseksi kaksi eduskuntaa on joutunut tekemään leikkauksia.

Nyt olemme jälleen suhdannekierron huippukohdassa. Ei siis ole lainkaan yllättävää, että nyt jälleen rahaa ollaan jakamassa hyviin tarkoituksiin.

Miten tällainen jatkuva virhearviointi on mahdollista? Syy on, että poliitikot käyttäytyvät kuin kuluttajat. Kun menee hyvin, kuvitellaan että menestys on ikuista. Kun menee huonosti, talouden realiteetit joudutaan ottamaan huomioon.

Juuri nyt päätöksentekijöiden pitäisi ymmärtää, että julkisen vallan tehtävä on tasata suhdanteita. Hyvänä aikana säästetään, jotta huonona voidaan elvyttää ja turvata työpaikkoja.

Hallitusneuvottelijat eivät kuitenkaan ole toimettomia tiukankaan talouden olosuhteissa. Päätöksentekijöiden pitäisi keskittyä kahteen asiaan.

Käyttääkö julkinen valta verorahojaan tehokkaasti? Suomessa julkisten palvelujen kustannusseuranta on puutteellista. Sotessa sitä yritettiin parantaa. Hintavertailulla, jossa myös laatu otetaan huomioon, voidaan saada kalliita yksikköjä lakkauttamalla lisäresursseja uusiin palveluihin tai laadun parantamiseen.

Poliittisessa päätöksenteossa ongelma on se, että aina rakennetaan jotain uutta, mutta mistään vanhasta ei kyetä luopumaan. Eduskunnalle ja hallitukselle  on melkein mahdotonta priorisoida asioita keskenään. Hallitusohjelmaneuvotteluissa lähtökohdaksi pitäisi asettaa vaatimus: kun esität lisämenoja, kerro, mistä menosta otat vastaavan summan pois. Politiikan todelliset arvot näkyvät vasta siinä, kun kaksi asiaa joutuu asettamaan tärkeysjärjestykseen.

Tulonjakoon voidaan tehokkaasti vaikuttaa myös nykyisen tulonsiirtojärjestelmän resurssien puitteissa. Silloin vain pitää uskaltaa rehellisesti kertoa, miksi on oikeutettua ottaa joltakin ryhmältä ja antaa vastaava raha toiselle. Sosiaaliturvajärjestelmän kehittäminen, jossa kaikkien edut aina paranevat, johtaa kestämättömään tulokseen.

On todella hyvä, että hallituksen kokoaminen aloitetaan talouslinjausten arvioinnilla. Toivottavasti siinä kuullaan myös asiantuntijoita. Toivottavasti onmahdollisuus siihen, että samoja suhdannevirheitä ei jatkuvasti toisteta.

Kimmo Sasi
hallitusohjelmaneuvottelija 2007, 2011, 2015