Al mielipide 3.3.2021 / sote / Kimmo Sasi

Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman tavoitteena on, että sosiaali- ja terveyspalvelut tuotetaan pääosin julkisina palveluina. Hallituksen sote-esityksessä pyritään perustelemaan nykyisen yksityisen tai yhtiöitetyn palvelutuotannon siirtoa julkiselle hallinto-organisaatiolle perustuslaillisilla argumenteilla.

Hallitus katsoo oikein, että perustuslain mukaan julkisen vallan on kyettävä turvaamaan sote-palvelut kaikissa tilanteissa. Mutta hallitus tulkitsee asian siten, että julkisen hallinto-organisaation on itse tuotettava suurin osa kaikista palvelutyypeistä ja yksityinen voi toimia vain täydentäjänä. Osakeyhtiöt eivät luonnollisestikaan ole osa julkista viranomaisorganisaatiota.

Hallituksen kanta on väärä. Perustuslain perusteluissa todetaan sotepalveluista: ”Säännöksessä ei määritellä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistapaa. Siten se ei edellytä, että julkisyhteisöt itse huolehtisivat kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta”. Perinteisesti on lähdetty siitä, että julkisen vallan velvoite on järjestää palvelut eli pitää huolta siitä, että palvelut ovat saatavilla. Sen sijaan usein julkinen hallinto-organisaatio ei ole tehokas tuottamaan palveluita. Siksi niiden tuottaminen annetaan sille, joka ne laadukkaimmin ja tehokkaimmin tuottaa.

Nykyisin terveyspalveluissa on tehty jopa kokonaisulkoistuksia ja myös tuotantoa on yhtiöitetty. Näitä ratkaisuja ei ole missään todettu perustuslain vastaisiksi. Kokonaisulkoistukset ovat syntyneet usein tilanteessa, jossa julkisen vallan organisaatiolla ei ole kyetty turvaamaan asianmukaisia terveyspalveluita. Yhtiöittämiset ovat parantaneet laatua ja tehokkuutta.

Perusoikeuksien oikea tulkinta edellyttääkin, että potilaalle taataan nopea, hyvä ja laadukas hoito. Maakunnan itsehallinto taas edellyttää sitä, että sen on kyettävä itse päättämään parhaista tavoista palveluiden turvaamiseksi asiakkaille. Kaikki rajoitteet palvelutuotannon valinnannanvapaudelle ovat uhka terveysoikeuksien täyttämiselle ja itsehallinnolle.

Lisäksi hallitus katsoo terveydenhuollon hallintotoiminnaksi. Sen johdosta hallitus tulkitsee, että erikoissairaanhoidossa hoidon tarpeen arviointi, hoitoratkaisut ja päätös erikoissairaanhoitoon ottamisesta ovat hallintopäätöksiä, jotka voi tehdä vain virkalääkäri. Tämän vuoksi terveyspalvelupäätöksiä ei voitaisi tehdä muualla kuin julkisessa hallinnnossa tai yksityisessä palvelutuotannossa vain virkalääkärin toimesta. Länsimaissa on perinteisesti katsottu, että lääkäri neuvoo potilasta ja potilas viimekädessä tekee ratkaisut hoidostaan. Nykyinen järjestelmä päätöksenteon osalta on toiminut hyvin. Päätöksenteon byrokratisointi hallintopäätöksineen johtaa vain hoidon nopeuden ja työn mielekkyyden heikkenemiseen.

Hallituksen puolesta on myös esitetty, että yhtiöitettyyn terveyspalveluiden tuotantoon ei kohdistu riittävä demokraattinen kontrolli. Ei edes, vaikka yhtiö olisi kokonaan maakunnan omistama. Tässäkin aiemmin on tulkittu, että kansanvalta ulottuu palveluiden järjestäjään eli tilaajaan. Tilaaja asettaa ehdot tuottajan toiminnalle. Itse tuotanto on ammattihmisten toimintaa, joka perustuu ammattietiikkaan. Minä en halua, että leikkauksia valvoo terveyslautakunta, joka äänestäen määrää, kuinka kirurgi leikkaa.

Kimmo Sasi
ent perustuslakivalioikunnan pj