Kaupunki Sanomat 4.4.2019

Tähän asti vaalien keskusteluimpia kysymyksiä ovat olleet lihavero, lentovero, polttomoottorien kielto ja lisämenojen määrä sekä mihin ne kohdennetaan. On syntynyt vaikutelma, että mitä enemmän luvataan, sitä enemmän sillä kannatusta ostetaan.
Puolueet valmistautuvatkin jo siihen, miten selittävät, kuinka muut puolueet estivät luvatut menolisäykset. Ja ainakin valtiovarainministeriötä voi aina käyttää syntipukkina.
Vaalien tärkein kysymys on kuitenkin, kuinka valmisteudumme seuraavaan laskukauteen, joka jo kolkuttelee ovella.
Valtio on velkaantunut siinä määrin, että elvyttämiseen ei juurikaan ole varaa. Euroopan keskuspankki ei voi enää laskea korkoja, kun ne jo nyt ovat negatiiviset. Seuraavaan lamaan mennään huonoista asetelmista.
Ensi vaalikauden alussa pitää keskittyä menolisäysten ja verokevennysten sijasta valtiontalouden vahvistamiseen. Lisäsääntöjäkin tarvitaan kaikkein tarpeettomimmista menoista. Tämä antaa mahdollisuuden siihen, että laman alkaessa ei jouduta paniikkisäästöihin, jotka lisäisivät työttömyyttä dramaattisella tavalla.
Hyvinvointia ei osteta vain rahankäyttöä lisäämällä. Olennaista on, mitä kaikkea sillä rahalla tehdään. Tutkimus tarvitsee lisää rahaa. Mutta on todistettu, että mitä enemmän rahaa tutkimukseen laitetaan, sitä tehottomammin sitä käytetään. Näin siirtämällä tutkimusresursseja ns. pop-aiheista elinkeinojen kasvua editävään tutkimukseen, saadaan enemmän yhteiskunnallista hyötyä aikaan.
Koulutus on investointi tulevaisuuteen. Mutta ei riitä, että näin todetaan. On huonoja ja hyviä investointeja. Siksi koulutuksesta saatava hyöty on laskettava hyvin tarkkaan ja laitettava koulutukseen siellä, missä tuotto on paras.
Eniten laukalle ovat karanneet ilmastotoimet. Suuren innostuksen vallassa syntyy jatkuvasti uusia ideoita. Ruotsi käytti lentovero vuoden verran. En havainnut, että lentäminen olisi vähentynyt. Ainoa seuraus oli, että vähävaraisten menoja hieman lisättiin.
Juuri ympäristötoimissa pitäisi arvioida tarkkaan hyöty ja kustannukset. Ydinvoima on tärkein Suomessa ilmastopäästöjä vähentänyt toimi. Ydinvoiman verotus on ankaraa, eikä sitä tueta. Tuulivoimatuesta saataisiin satoja miljoonia koulutukseen vuosittain ja ydinvoiman lisätuotot antaisivat vielä lisärahoitusta. Siksi seuraavan eduskunnan tärkein ilmastoteko onkin Loviisan ydinvoimaloiden jatkolupa. Siinä asiassa todella punnitaan, ketkä ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta.
Nyt puolueet kertovat lisäävänsä työllisyyttä. Mutta kukaan ei kerro keinoja. Valitetavasti talouden kasvun heiketessä, työllisyysaste todennäköisesti laskee. Näin siitä ei saada lisärahoitusta.
Työttömyyden kovan ytimen murtamiseen eivät porkkanat enää auta, vaan tarvitaan myös keppiä. Työtä on nykyistä tehokkaammin otettava vastaan ja palkkajoustolla ja palkkatuella on pitkäaikaistyöttömiä saatava työelämän syrjään. Nyt kun vielä nousukausi jatkuu, työpaikkoja on helpompi löytää. Siksi vaikeat toimeet ovat kiireellisiä.
Väestö vanhenee. Veronmaksajia on vähemmän. Seuraavan hallituksen onkin aloitettava työnsä arvioimalla, mihin kaikkeen meillä on varaa pitkällä tähtäimellä.

Kimmo Sasi

Valtiovarainvaliokunnan pj 2011-2015
Kokoomuksen eurovaaliehdokas