Ekonomit-blogi, Kimmo Sasi  

Säätytalon hallitusohjelmaneuvotteluihin lähdettiin ajatuksella talouspolitiikan uudesta linjauksesta: ei enää säästöjä, hyvinvointipalveluihin miljardiluokan satsaukset ja rahoitus verojen kiristyksillä ja velanotolla. Teoriassa tällainen yhtälö voisikin toimia, mutta globaalissa maailmassa, jossa rajat eivät ole suljetut, verojen kiristykset saattavat muodostua ongelmaksi.

Kaikkein haasteellisin on yritysverotus. Korkeampi verokanta merkitsee vähemmän resursseja tuleviin investointeihin. Mutta korkeampi verokanta lisää myös paineita siirtää tuloksen näyttäminen toiseen maahan. Tuloksen jakaminen tuotekehitys- ja valmistuskustannusten kesken on erittäin ongelmallista. Suomen etu on painottaa tuotekehitystä, mutta silloin tuloksen syntymismaa on vaikeasti määriteltävissä. Verotulojen jakamisen vaikeus eri maiden kesken tulleekin johtamaan siihen, että yritysverotus veromuotona häviää vähitellen.

Yrityksen omistajan verotus on sen sijaan helpompaa. Maksusuoritukset ovat helposti rekisteröitävissä. Omistajienkin verotuksessa kansainvälinen verokilpailu toimii suurempien pääomatulojen osalta. Korkea pääomaverokanta johtaa maastamuuttoon. Nykyinen verokanta on kilpailukykyinen, mutta merkittävä korottaminen saattaisi johtaa pääomapakoon.

Perintövero on historiallisesti vanhimpia veroja. Aiemmin Ruotsissa oli selvästi korkeampi perintövero kuin Suomessa. Köyhässä Suomessa perintöveron tuotto oli suurempi kuin Ruotsissa, kun Ruotsin rikkaat olivat muuttaneet Sveitsiin ja Britanniaan. Lopputulos oli, että perintövero poistettiin Ruotsissa kokonaan. Edellisen Suomessa tapahtuneen perintöverotuksen korotuksen jälkeen nähtiin selvää muuttoliikettä Ruotsiin perintöveron välttämiseksi.

Tuloverokaan ei ole ongelmaton. Niille ihmisille, joiden osaamisesta on kysyntää ulkomailla, ankara raippaverotus saattaa johtaa työn etsintään ulkomailla. Myös yritykset saattavat siirtää osaamiskeskuksiaan ulkomaille. Eräänlaisena asiantuntijan kohtuullisena veroprosenttina voidaan pitää ulkomaisen osaajan 35%:n tuloveroa, jolla pyritään turvaamaan ulkomaisten asiantuntijoiden saamista Suomeen. Nykyinen asiantuntijatason veroprosentti on huomattavasti tätä tasoa korkeampi. Erityisasiantuntijoiden poismuutto on vakava isku yhteiskunnan uudistumiskyvylle.

Tulevaisuuden veronsaajalle turvallisia veroja ovat kulutusverot ja kiinteistövero. Maapohjaa ei voi siirtää pois. Kulutuksesta maksetaan vero aina, kun tuote ostetaan. Kulutusverojen tuotto riippuu talouden kehityksestä ja kansalaisten ostovoimasta.

Arvonlisäverosta täytyy kuitenkin muistaa, että se kohdistuu viimekädessä työhön perustuvaan arvonlisäykseen. Korkeammat kulutusverot ja siten hinnat merkitsevät pienempää ostovoimaa. Arvonlisäverossa on se hyvä ominaisuus, että se kohtelee kotimaista ja ulkomaista tuotantoa samalla tavalla. Nykyinen yleinen arvonlisävero on maailman korkeimpien joukossa, eikä senkään korotus merkittävästi ole ongelmatonta.

Erilaiset valmisteverot kuten polttoainevero tai alkoholivero voivat antaa mahdollisuuksia verotulojen lisäyksiin. Mutta niidenkin osalta on arvioitava, miten suuri houkutus matkustajatuontiin veronkorotusten johdosta syntyy. Rajanvedoista saattaa syntyä todellisia kilpailuongelmia, kuten makeisveron osalta tapahtui.

Verotuksesta voidaan tehdä päätöksiä. Mutta tulos ei ole puhtaasti matemaattisesti laskettavissa, vaan käyttäytymisvaikutukset on aina arvioitava.

 

Kimmo Sasi

dipl.ekon., valtiovarainvaliokunnan pj 2011–2015